47: Teini-ihastuksia

 

Coral oli myös kasvanut teiniksi ja alkoi siskonsa tavoin huolehtia talon kotitöistä.

Carla oli hieman sisaruksistaan poikkeava ja viihtyi hyvin yksinään leikkien arkun leluilla. Tytöltä leikeistä ei mielikuvitusta puuttunut.

"Chloe, onko sun koskaan ikävä Bellaa? Eikö Bellasta pitänyt tulla sun kissa?" Caleb kysyi ja istuutui siskonsa viereen.

"Tottakai on, mutta Bella sai varmasti hyvän kodin. Ja onhan meille tulossa taas uusi pentu! En malta odottaa", Chloe vastasi ja sai veljensäkin innostumaan.
Eipä mennyt aikaakaan, kun Cissy synnytti poikakissan. Pentu sai nimekseen Bernant ja muistutti hyvin paljon ulkoisesti Maplea.
Kaikki talon lapset ihastuivat Bernantiin samantien, sillä olihan se aika suloinen tapaus.
Coral oli alkanut viettää vapaa-aikaansa maalaamalla tauluja. Tyttö ei ollut siinä vielä kovin hyvä, mutta taidot kehittyivät päivä päivältä enemmän.
Chloella oli tavoitteenaan saavuttaa verrattoman valmistajan maine. Ensin hänen täytyi kierrättää kaikki kierrätyskelpoinen materiaali.

Sen jälkeen hän pystyi kierrätetyistä materiaaleista valmistaa uusia ekologisia huonekaluja.
Caleb oli halunnut siskonsa tavoin myös kokeilla oliko hänellä taiteellista näkemystä. Poika salaa kähvelsi osan Coralin maaleista ja ryhtyi ulkona hommiin. Harmikseen Caleb ei saanut aikaan kuin sotkua, joka oli kaikenlisäksi siivottava itse.


***


"Äiti, miksen minäkin voisi lähteä Chloen kanssa jo yliopistolle", Coral sanoi dramaattisena.

"Voi haloo, käyt nyt eka sen lukion loppuun ja tuut sitten. Ei siihen enää kauaa ole", Chloe sanoi ja naurahti.

"No niin tytöt. Pääsette kaikki sinne ajallaan, Chloe nyt vain lähtee jo huomenna", Bettina sanoi kylmänviileästi.
"Olethan kultaseni pakannut kaiken tarvittavan mukaan?" Bettina kysyi.

"Olen olen, Bernantille on myös kamat kasassa. Harmi etten ehkä ehdi näkemään uutta pentua", Chloe sanoi.

"No se onkin mun kissa ja näät sitten kun me tullaan", Coral sanoi ja yritti osoittaa mieltään.
Lumi oli yön aikana hiipinyt Newcrestiin ja aamulla olikin aika saattaa lapset juna-asemalle.

"Hei Emily kiva, että pääsit tulemaan. Lähtivätkö pojat rehaamaan jo matkalaukkuja?" Bettina kysyi.

"Menivät kuulemma hakemaan Chloen tavaroita autoon", Emily sanoi ja hymyili.
"Harmi, että Grace ei ehtinyt mukaan", Bettina vastasi.

"Niimpä. Tiedätkös Bettina, olen kiitollinen että annat meidänkin lasten asua sukuasunnollanne", Emily sanoi nopeasti.

"Mitäs tuosta ja sitäpaitsi lapsethan hoitavat maksut ja talon käytännössä itse", Bettina vastasi.


***


Coral soitteli usein Chloelle kampukselle, sillä tytöllä oli kova hinku päästä jo myös sinne.

"Okei, onko huoneen remontit jo valmiit? Mä niin haluaisin tulla sinne jo", Coral sanoi puhelimeen.
Maple ja Cissy saivat taas uuden kissanpennun. Tällä kertaa se oli tyttö, vaikka muistuttikin Maplea kovasti. Uusi tulokas sai nimekseen Celia.
Talvi oli kunnolla saapunut Newcrestiin ja vihdoin oli Coralin aika lähteä kissanpentujen kanssa kohti yliopistoa. Carla jäi kahdestaan veljensä Calebin kanssa. Tyttö kaipasi siskojaan todella paljon, mutta viihtyi myös omissa oloissaankin.
Calebin syntymäpäivä koitti aika pian ja miten komea teini pojasta tulikaan! Bettinan oli aika kertoa pojalleen taikuuden maailmasta ja tämähän oli siitä innoissaan. Bettina oli jopa sopinut jo vierailun Charmien luona.
Yksi ihminen kiinnitti erityisesti Calebin huomion Charmeilla. Nimittäin kuvankaunis Rosalie. Tyttö oli kuin ilmetty äitinsä ja vielä kauniimpi. Caleb ei meinannut saada silmiään irti tytöstä.
"Mietin vain et lähdetäänköhän mekin yhdessä sit yliopistoon niinku mun siskot ja sun veljet", Caleb yritti keksiä juteltavaa.

"Kyllä mä niin uskon. Luulen et meidän vanhemmat on sopinu sen", Rosalie vastasi heleällä äänellä, joka sai Calebin melkein sanattomaksi. "Tiedätsä muuten missä sun isä on?" Rosalie kysyi yhtäkkiä kiinnostuneena.
"Se lähti ennen mun syntymää, eikä äitikään tiedä missä se on", Caleb sanoi.

"Aika harmillista. Eikös sun isäs ollut kans aika hyvä loitsija?" Rosalie kysyi.

"Huijari se kuulemma oli ja petturi. En tiedä, en oo kaivannut kun en oo koskaan tuntenutkaan", Caleb naurahti hieman synkästi.
Aika oli kulunut nopeasti ja välillä Bettina ikävöi pieniä lapsiaan. Vanhimmat tytöt niin kaukana opiskelemassa ja nyt vielä Carlankin oli aika kasvaa teiniksi. Bettina suukotti kuopustaan otsalle ja peitteli tämän uneen.


***


Carla oli syntymäpäivänsä kunniaksi kutsunut Nelsonin kaksoset yökyläilemään. Opal ja Theresa olivat myös hiljan viettäneet omia syntymäpäiviään.

"Siis en voi uskoa et sun siskot pääsi Charmin veljesten kans yliopistoon, ne on niin komeita", Theresa huokaisi ja ummisti silmänsä.
"Lopeta Theresa haaveilu, nehän on paljon vanhempia kuin me", Opal naurahti ja sai myös Coralin nauramaan.

"Mä haaveilen ainakin jostain salaperäisestä loitsijapojasta. Miettikää jos vaikka taikamaailmasta löytyisi sellainen", Coral sanoi ja sai kaksoset taas hihittämään.
"Hei ihan oikeasti, mun on nyt pakko mennä vessaan. Se oli jossain tuolla oikealla päin?" Theresa varmisti.

"Joo, periaatteessa siellä portaiden takana. Meet vaan rappusten ohi niin viimeinen ovi siellä. Kyllä sä löydät", Bettina sanoi ja jatkoi juttua Opalin kanssa.
Theresa sai juuri ja juuri Carlan huoneen oven kiinni kun hän kuuli jonkun nousevan rappusia ylös. Kaikkienhan piti olla jo nukkumassa tähän aikaan.
"Ai en mä tiennytkään et täällä on vieraita", Caleb kuiskasi hiljaa ja tuijotti puolialastonta tyttöä edessään saaden Theresan punastumaan.

"Joo me ollaan siskon kans koko viikonloppu täällä" Theresa sanoi hiljaa yhä punastellen.
"Kiva juttu! Mä oon Caleb Bianchi, ton Carlan isoveli", Caleb esitteli itsensä ja loihti kasvoilleen hurmaavan hymyn.

"Theresa, Theresa Nelson", tyttö sai sanotuksi. Hänen jalkansa tuntuivat spaghetilta.
"Nyt mä tajuun, sä oot toinen niistä Nelsonin kaksosista. Kiva vihdoin tavata ja anteeks et mä tälläi täällä hiippailen. Mihin sä olit matkalla?" Caleb sanoi rennosti.

"Eise mitään, sunhan koti tää on. Vessaa mä etin" Theresa vastasi ja puri huultaan.

"Vessa on tuolla päin. Mä taidan painua nyt pehkuihin. Nähdään sit varmaan aamulla", Caleb sanoi ja iski silmäänsä.
"Me luultiin et sä eksyit matkalla", Opal sanoi.

"Eei kun törmäsin sun veljeen Carla. Et kertonut et sun veljes on noin herkku", Theresa vastasi ja puri taas huultaan.

"Apua näkikö mun veli sut tommosena. Se on vähä ääliö", Carla sanoi ja he Opalin kanssa taas kikattivat.
Theresa ei voinut sille mitään, hän oli jäänyt miettimään Calebin komeita kasvoja. Poika oli selvästi flirttaillut hänen kanssaan ja oli ilmeisesti pitänyt näkemästään. Se taisi olla rakkautta ensisilmäyksellä.

Kommentit

Suositut tekstit