49: Nuorta rakkautta

Calebin illat kuluivat tietokoneella notkuen. Theresa oli ottanut häneen yhteyttä chattisovelluksessa ja kaksikko jutteli miltei joka ilta. Caleb piti siitä ja piti myös Theresasta kovasti, silti hän ei voinut saada Rosalieta mielestään.

Rosalien profiilikuva kummitteli aina chattisovelluksessa sen etusivulla, ihan Theresan kuvan vieressä. Kaksi niin kaunista nuorta naista, molemmat erilaisia ja molemmat niin kiinnostavia.

Lunta oli satanut yllättäen aika paljonkin Newcrestiin. Carla nautti olostaan, sillä hän oli enemmän talvisimejä kuin kesä.

Theresa oli lukuisia kertoja yrittänyt saada Calebia ulos hänen kanssaan ja onnistunut siinä viimein. Kaksikon tapaaminen oli alkuun aika viileä, Theresa selaili vain puhelintaan.

"Hassua miten tästä keskustelusta ei meinaa tulla mitään", Caleb hörähti.

"No tottapuhuen mua jännittää aika lailla, oon odottanut tätä niin kauan", Theresa vastasi ujosti ja punastui hieman.

"Jännittää?" Caleb toisti ja kurtisti kulmiaan. "Mikä sua jännittää?"

"Noh... syteen tai saveen. Mä oon kiinnostunut susta ja halusin tietää tunnetko sä samoin", Theresa töksäytti. Tyttö oli lukiossa tunnettu suorasanaisuudestaan, eikä hän nytkään asiaa sen enempää pystynyt kiertelemään vaikka sydän hakkasi kovasti.

Theresan yllätykseksi ja ehkä hieman jopa Calebin omaksi yllätykseksi, Caleb nousi seisomaan ja veti Theresan viereensä.

Caleb otti Theresaa käsistä kiinni ja suuteli näitä saaden Theresan hämmästymään toden teolla.

"Theresa, olet kaunis ja mahtava tyttö. Tottakai pidän sinusta", Caleb sanoi ja hymyili tytölle. Calebista tuntui oikealta kertoa mitä hän tunsi.

Theresa oli niin hämmästynyt, että hän vain nojautui kohti Calebia ja suuteli tätä ilman sen suurempaa suunnittelua. Caleb jäi hölmistyneenä tuijottamaan tyttöä vieno puna poskillaan. Theresa tuijotti Calebia takaisin ja odotti, että poika reagoisi asiaan jotenkin.

Yhtäkkiä oli jo ihan hämärää ja ilma oli selvästi viilentynyt. Caleb sieppasi Theresan syleilyynsä ja suuteli tätä kiihkeästi ja pitkään.


***


Maple ja Cissy olivat kaikessa hiljaisuudessa saaneet lisää jälkeläisiä. Nyt olisikin kaikille lapsille omat kissat. Uudet tulokkaat saivat nimekseen Dale ja Rose.
Carla oli todella mielissään uusista pennuista. Vaikka tytöllä oli parhaat ystävänsä Theresa ja Opal hän viihtyi paljon myös omissa oloissaan.

"Taidat pitää tästä kirkkaasta valosta", Carla naurahti ja katseli hymy huulillaan miten kissanpentu seurasi laservaloa.
Carla katsahti yhtäkkiä keittiön seinällä riippuvaa kelloa, ihankuin olisi odottanut jotain. Sitten puhelin pirisi ja tyttö katsoi sitä varovaisesti.

Taas tuntematon numero ja samaan aikaan niinkuin aavistelin  Carla ajatteli ja painoi vihreää luuria.

"Haloo? Onko siellä ketään?" Carla huhuili hetken ja sulki sitten puhelimen. "Taas sama homma", Carla sanoi ääneen ja työnsi puhelimensa takaisin aamutakin taskuun.
Caleb ja Theresa olivat julkistaneet läheisilleen seurustelevansa. Siitä lähtien Theresa oli miltei asunut Biancheilla.

"Pitäiskö mennä tekeen huomisen läksyt?" Carla kysyi ja katsahti ystäväänsä.

"Joo pitäis kyllä. Tuutsä hani?" Theresa kysyi Calebilta äänensävyllä josta Carlalla nousi niskakarvat pystyyn.

"Ääh menkää te mä katon tän ohjelman loppuun", Caleb vastasi irrottamatta katsettaan televisiosta.

"Mee sä mä jään kans kattomaan", Theresa sanoi ja tunki itsensä Carlan ja Calebin väliin samalla kietoen kätensä Calebin käsivarren ympärille.
Nyt kun lapset olivat isoja Bettina oli keskittynyt vain itsensä hoitamiseen ja saanutkin pudotettua aikamoisen määrän kiloja. Bettina tunsi itsensä hyvinvoivaksi fyysisesti, nainen vain katui sitä että oli päästänyt Jasperin menemään.

Tai menemään ja menemään, eihän mies edes tiennyt että tällä oli teini-ikäinen tytär. Bettina oli monesti miettinyt miehelle soittamista, mutta ehkäpä oli jo liian myöhäistä. Siitä baari-illasta oli kulunut jo niin monta vuotta.
Vaikka Bettina kuinka asiaa mietti, hän ei saanut ajatuksissaan mitään hyvää aikaiseksi. Carlalla oli oikeus tietää kuka hänen isänsä oli, mutta olisiko se reilua ettei tyttö tulisi koskaan tuntemaan miestä? Jasper tuskin halusi luoda suhdetta tyttöön näin monen vuoden jälkeen.


***


"Olinkin kuulevinani sun äänen", Bettina sanoi ja istuutui tytön viereen.

"Moi rouva Bianchi. Toivottavasti sua ei haittaa, että oon täällä niin paljon", Theresa sanoi ja keskeytti läksyjen lukemisen.

"Ei tietenkään haittaa ja sano Bettina vain", Bettina vastasi ystävällisellä sävyllä. "Teillä menee Calebin kanssa ilmeisesti hyvin?"
"Menee, Caleb on aivan ihana", Theresa huokaisi ja yritti keskittyä samalla läksyihin.

"No sehän on hienoa. Voit olla täällä niin usein kun haluat. Jätän sut nyt opiskelemaan, ole kuin kotonasi", Bettina sanoi ja hiippaili tekemään muita kotitöitä.
"Caleb Bianchi onks tää sitä mitä mä luulen?" Carla kivahti ja tuijotti veljensä tietokoneen näyttöä.

"Mitä sä tuut tänne arvostelemaan ja mitähän sä luulet että edes teen täällä?" Caleb sanoi ärtyneenä siskolleen.
"Mä näin et sä kattelit Rosalie Charmin kuvia", Carla sanoi kiusoittelevasti ja yritti kurkkia vielä lisää.

"Kai mä nyt saan kattoa kuvia, mitä sillä on väliä", Caleb sanoi hieman hätääntyneenä ja yritti peittää käsillään tietokoneen ruutua.
"Öö no vaikka sitä, että sun tyttöystäväs tai niin kutsuttu hani on tuolla alakerrassa ja sä kuolaat täällä ihan toisen tytön perään", Carla vastasi yhä kiusoittelevammin.

"Hei älä jaksa..." Caleb aloitti, mutta Carla keskeytti hänet.

"Joojoo en mä kerro Theresalle mitään, saapahan hänkin opetuksen. Sitäpaitsi ootte liian imeliä yhdessä.
"Ihan totta en mä mitään tarkoituksella ja mitenniin opetuksen?" Caleb oli ihan päästä pyörällään.

"Unohda koko juttu", Carla naurahti ja poistui veljensä huoneesta yhtä hiljaa kuin oli sinne saapunutkin.
Caleb oli ehtinyt sulkea tietokoneensa ja istuutua sängylle huokaisten kun Theresa saapui huoneeseen.

"Hei kultu. Sain matikan rästit viimein tehtyä, mitä sä oot täällä puuhannut sillä välin?" Theresa kysyi ja istuutui poikaystävänsä viereen.

"Mitenniin? Siis mitä puuhaillut? Ootko Carlan kanssa puhunut?" Caleb kysyi äkisti.

"Carlan? En? Olisiko pitänyt?" Theresa katsoi huolestuneena Calebia.

Sitten Caleb tajusi, että hätäili liikaa. "Anteeksi, oon väsynyt. Tein sitä mun biologian esitelmää koneella, oon ehkä opiskellut liikaa. Mitä jos käytäis vaikka kävelyllä kahdestaan? Caleb sanoi rauhoittuneella äänensävyllä.

"Voi se olisi todella mukavaa. Mä rakastan sua", Theresa sanoi ja silitti Calebin tummaa hiuspehkoa.

Caleb vastasi hymyllä ja suukotti Theresan poskea.



Kommentit

Suositut tekstit